Terveisiä tämänpuoleisesta seitsemän kuukauden jälkeen

Blogin viimeisestä postauksesta on kulunut jo seitsemän kuukautta. Ehkä on aika kertoa pieniä kuulumisia ajalta blogin jälkeen.

Tänä aikana on tapahtunut paljon. Sykähdyttäviä asioita. Pettymyksiä. Tunnekuohuja. Järkytyksiä. Elämänmuutoksia. Omituisuuksia. Tasaisuutta. Saman jauhamista. Uuden miettimistä.

Tässä muutamia nippeliesimerkkejä keskiäkäistyvän sinkkuisän reilusta puolivuotisesta.

Viimeisen seitsemän kuukauden aikana

- olen kokenut lapseeni liittyvän elämänmuutoksen, joka on tuonut eteen raskaita aikoja, mutta tiivistänyt välejämme entisestään.

- olen viettänyt mukavan puolitoistakuukautisen älyllisesti sykähdyttävän naisen kanssa keskustellen, hengaillen ja muun muassa retkeillen. Juttu kuivui kokoon lomatauon aikana kai lähinnä todellisen vetovoiman puutteeseen.

- minut on kutsuttu kylään ystäväpariskunnalle kertomatta kyläillan olevan sokkotreffit jo kerran aikaisemmin tapaamani naisen kanssa, jolle tapaaminen oli lanseerattu sokkotreffeinä. Aavistuksen harmittavasta tilanteesta olisi selvitty, jos minua olisi infottu tapaamisen statuksesta. Olisin voinut kertoa, etten aikaisemman tapaamisen perusteella ollut kiinnostunut naisesta enkä ollut valmis sokkotreffeille, sillä tapailin tuolloin toista naista. Tätä mahdollisuutta kukaan ei ollut ottanut huomioon ja sitä minulta kysynyt.

- olen viettänyt fyysisesti sangen kiihkeän parikuukautisen keväällä usein ohimennen tapaamani mysteerinaisen kanssa. Mukavan yhdessäolon täyttämä aika hiipui sen suurimman rakkauskolahduksen sekä -omalta puoleltani- jonkinlaisen luottamuksen puutteeseen.

- minua on lähestynyt kirjeitse puolituttu hiljattain eronnut rouva, joka on tarjonnut minulle mahdollisuutta avoimeen seksisuhteeseen hänen kanssaan. Olen hänet torjunut. Syynä täydellinen kiinnostuksen puute häntä kohtaan sekä tuonaikainen suhteeni mysteerinaiseen, hänen tuttavaansa, josta emme häntä ymmärrettävistä syistä infonneet.

- olen saanut kahvikutsun Ronjalta ja täräyttänyt viimeisen lähes parivuotisen kauden palaten aaltoilevat tunteeni hänelle päin chattia. Häntä siten ilmeisesti hieman järkyttäen. Olemme tavanneet aikaisemmasta poikkeavissa, vakavammissa merkeissä, jonka jälkeen olen viettänyt tasan kahdeksan viikon sydäntä ja yöunia repivän ylimenokauden hänestä, vaikka hän ei mitään minulle ole koskaan luvannutkaan. Ylimenokauden loppupuolella olen lähettänyt hänelle pitkän kirjeen, johon hän on vastannut kauniisti minut silti torjuen, omaa aiemmin särkynyttä ihmissuhdeminäänsä ilmeisesti miettien. Olemme jälleen pohtineet mahdollisuutta deletoida toisemme kaikista paikoista. Kunnes kuluu seitsemän tai kahdeksan kuukautta ja hän ottaa jälleen yhteyttä. Aivan kuin voisimme jonain päivänä olla vain ystäviä.

- olen istunut mukavan illan Jelenan seurassa melkein vuoden tauon jälkeen ja todennut samoista asioista syvästi kiinnostuneiden ihmisten välisen ystävyyden olevan todella hieno asia. Silloin, kun se on mahdollista.

- en ole nähnyt Sandraa pitkään aikaan. Mietin, mahtaako hänellä olla kaikki kunnossa.

Minä, Werther